Jääkiekkokirja 2020 - 2021

• SM-LIIGAN HISTORIA

44

l

oli tuliset lämärit ja röyhkeys. Hän ei arkaillut parkkeerata vastustajan maalille. - Tavallinen pysäköinti tuotti sen sijaan Jannelle ongelmia. Hän on varmaan ainoa ihminen, jolla tuli hiki parkkeeratessa, Teppo Numminen on todennut.

muistaa Tapparan perinteisen kesäharjoittelumuodon. Tapparan ja valmentaja Rauno Korven luomaa pelitapaa pidettiin tuolloin ”poltetun maan taktiikkana”. - Kaksi pelaajaa karvasi tiukasti hyvällä liikkeellä. Kolme oli takana varmistamassa, Ojanen muistaa. Yleisen käsityksen mukaan Tappara treenasi vielä 1980-luvun lopulla paremmin kuin muut seurat. - Vaikea sanoa. Ehkä me olimme edellä harjoittelussa. Mutta vähintään yhtä tärkeää oli se, että meillä oli loistava joukkuehenki. Kilpailu pelipaikoista oli kovaa, mutta se oli tervettä, Ojanen sanoo. - Oksasen Häpä piti pukukopissa tilastoa siitä, kenen ketju on tehnyt eniten pisteitä. Siitä sitten naljailtiin toiselle ja samalla kannustettiin, Ojanen kertoo esimerkin. Ojanen muistaa varmasti lopun ikäänsä kauden 1987-88. Ei pelkästään kevään liigamestaruuden vuoksi, vaan myös kansainvälisen läpimurtonsa ansiosta. Ensin Ojanen pelasi syyskuussa Kanada Cupissa, sitten joulu-tammikuussa toisen kerran nuorten MM-kisoissa ja helmikuussa olympiakisoissa Calgaryssa. Kanada Cupissa Suomi jäi viimeiseksi hävittyään kaikki viisi otteluaan. Ojasen ainoa tilastomerkintä oli syöttöpiste Suomen 3-3-maaliin ottelussa Neuvostoliittoa vastaan. Nuorten MM-kisoissa Suomi otti pronssia. Ojanen oli Suomen paras ja koko turnauksen kolmanneksi paras pistemies. Sokerina pohjalla muistoissa elää Calgaryn olympiahopea. Ojanen sai paljon vastuuta, koska Raimo Helminen loukkaantui kisojen aikana. Helminen huilasi mitalisarjan ottelut Tshekkoslovakiaa ja Neuvostoliittoa vastaan. Suomi voitti viimeisessä ottelussaan kultamitalin jo varmistaneen Neuvostoliiton 2-1. Ojanen teki onnekkaasti maalin takaa Suomen avausmaalin. - En muista tarkkaan, yritinkö maalia vai syöttöä. Joka tapauksessa olin hyvin yllättynyt, kun kiekko meni verkkoon, Ojanen muistelee. Aleksander Mogilny tasoitti kolmannessa erässä, mutta ajassa 58.20 Erkki Lehtonen iski Suomen voittomaalin. Ojanen voisi olla kolminkertainen maailmanmestari, mutta 18-vuotiaiden arvokisat olivat vielä huhtikuussa 1986 ”vain” EM-kisat. - Kun Tappara voitti mestaruuden 1986, olin Pasilassa hotellissa valmistautumassa MM-leirille. En muista, että olisin katsellut peliä televisiosta, ei sitä tainnut silloin sieltä edes tulla, Ojanen muistelee. Tappara voitti SM-liigan loppuottelussa HIFK:n. Viikko sen jälkeen Ojanen johti Tapparan A-nuoret SM-kultaan. Ilves kaatui finaaleissa suoraan voitoin 2-0. Ojanen pääsi pelaamaan kaudella 1985-86 kolme liigaottelua. Ensimmäinen oli 26.12.1985 Oulussa Kärppiä vastaan. - Se kausi oli raskas. Ensin meni nilkka, sitten murtui jalkapöytä. Onneksi pääsin keväällä A:n finaaleihin ja EM-kisoihin, Ojanen sanoo. A-nuorten mestaruus merkitsi Ojaselle paljon, koska hän oli voittanut jo E-, D-, C- ja B-nuorten mestaruuden. Kuulut kuuskasit pelasivat Tapparalle täydellisen mestaruusputken juniorisarjoissa. Tosin E- ja D-junioreiden mestaruuksilla ei ole virallista SM-arvoa, mutta tuolloin pelatut Fazer-turnaukset olivat käytännössä SM-sarjat. Vuonna 1980 Tappara voitti turnauksen eri vaiheissa kaikki yhdeksän otteluaan maalierolla 81-17. Vuonna 1982 saldoksi kertyi myös yhdeksän voittoa yhdeksässä ottelussa, nyt maaliero oli 80-15. Vuoden 1982 joukkuekuvassa on Ojasen lisäksi muıun muassa Teppo Numminen, Arto Kulmala, Tero Toivola, Jukka Marttila, Juha Jokiharju, Jussi-Pekka Järvinen, Jouko Myrrä, Mika Salonen ja Jukka Rautio. Tapparan kuuskasit olivat todella kiinteä ryhmä. Pojat viihtyivät keskenään myös kaukalon ulkopuolella. Ojasen tavaramerkki LIIGADEBYYTTI KAUDELLA 1985-86

NHL-URA EI OLLUT PITKÄ

Olympiahopean ja Suomen mestaruuden jälkeen Ojanen lähti suurin odotuksin NHL:n New Jersey Devilsiin syksyllä 1988. Kolmessa ensimmäisessä harjoitusottelussa Ojanen teki viisi maalia. Kaikki näytti hyvältä ja 20-vuotias lupaus puhkui intoa. New Jersey kuitenkin lähetti Ojasen farmiin Uticaan, missä hän pelasi koko kauden lukuun ottamatta kolmea NHL-ottelua joulun jälkeen. Ensimmäinen oli 27. päivä, kun New York Rangers matkasi joen yli naapuriosavaltioon. Kuin sattumalta ottelut olivat samaan aikaan, kun Ojasen vanhemmat vierailivat New Jerseyssä. Utica selviytyi AHL-liigan playoffseihin taistelemaan arvostetusta Calder Cupista. - Minulle ne pelit eivät paljon merkinneet. Olin mennyt NHL:ään siksi, että halusin pelata Devilseissä ja pelata Stanley Cupista. Hävisimme Rochesterille jo ensimmäisellä kierroksella, Ojanen muistaa. Kaudella 1989-90 Ojanen pelasi koko kauden ylhäällä Devilseissä. Saldoksi kertyi 64 ottelussa 17+13=30. Ensimmäisen maalinsa hän teki kauden alussa 5. lokakuuta Philadelphiassa. Numerot eivät kerro koko totuutta kaudesta. Vielä ennen joulua Ojanen pääsi pelaamaan paljon, mutta sitten seurassa vaihtui valmentaja. Ojanen putosi nelosketjuun, peliaika laski minimiin ja usein sitä ei tullut lainkaan. - Olin kyllä kokoonpanossa, mutta en päässyt pelaamaan. Usein kävi niinkin, että olin alkuverryttelyssä ja sen jälkeen valmentaja käski lähteä polkemaan pyörää, Ojanen muistelee. SM-liigassa pelaajaa ei jätetä koppiin, jos hänet on nimetty

JÄÄKIEKKOKIRJA