Jääkiekkokirja 1963 - 1964

tien kauhu. Maurice Richardilla oli erittäin hyvä rysty- laukaus. Se oli nopea, pian nouseva laukaus, joka on melkein hävinnyt nykyään käytöstä. Nuori Richard, jota oli alettu kutsua 'Raketiksi' va- kiinnutti pian paikkansa joukkueessa. Alinomaa kokeil- len ja pyrkien täydellisyyteen Irvin muodosti ketjun, jossa Elmer Lach oli keskushyökkääjänä, Toe Blake oli vasemmalla ja Richard oikealla. Yhdistelmä oli dyna- miittia heti alusta lähtien. Heitä kutsuttiin pian iskuketjuksi. Dick Irvinin kir- jan mukaan tämä oli paras ketju, mikä jääkiekkoilussa oli koskaan nähty. Varmasti he pitivät hallussaan lii- gaa aina siihen saakka kun Tom Blake katkaisi jal- kansa vuonna 1948 ja hänen oli lopetettava. Eräs jää- kiekon asiantuntija nimitti tätä kolmikkoa 'hullujen koirien trioksi', joka syöksyi villisti kohti vastustajan maalia. Tässä iskuketjussa Maurice aloitti uransa. Sen jäl- keen hän ja muutamat muut olivat Canadiensin kaikki kaikessa siihen saakka kun uudempi aika toi tilalle Bernard Geoffrionin, Dickie Mooren, Jean Beliveaun, Doug Harveyn, Tom Johnsonin, Jacques Planten, Henri Richardin ja eräitä muita, jotka olivat tehneet Cana- diensin parhaaksi ja suosituimmaksi jääkiekkojouk- kueeksi viimeisten 10 vuoden aikana. 40-luvun lopulla Montrealin kuusikko Bill Durnan, Kenny Reardon, Butch Bouchard, Toe Blake, Elmer Lach ja Maurice Richard saavutti legendaarisen maineen. Muutamat heidän kans- sapelaajistaan tekivät enemmänkin kuin oman osuutensa seuran otteluissa Detroitin voittamiseksi, mutta liian monet eivät olleet heidän tasollaan. Koko tämän ajan Maurice Richard kävi yhden miehen sotaa vastustajia, managereja ja heidän kannattajiaan vastaan. Montrealilaiset julistivat hänet kaikkien aiko- jen parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Kilpailevat managerit yrittivät mustata häntä ja muut ottivat odottavan asen- teen. Kaikki olivat joko hänen puolestaan tai häntä vastaan. Keskitietä ei ollut. Hän ei ollut myytävissä Erilailla kuin muut kilpailevat seurojen omistajat To-

Howen takaisin Saskatooniin ja väitti häntä lahjatto- maksi. Richard edistyi jääkiekkoilussa sellaisissa olosuhteissa, jotka olisivat pelästyttäneet vähemmän sisukkaan pe- laajan. Eräänä vuonna amatöörikiekkoilussa häneltä murtui nilkka. Seuraavana vuonna hänen ranteensa katkesi muutamien ottelujen jälkeen. Seuraavana vuon- na ollessaan jo Montreal Canadiensissä hän loukkasi toi- sen nilkkansa. Muutamia päiviä tämän kolmannen louk- kaantumisensa jälkeen paikallinen päivälehti julkaisi Montrealin joukkueenjohtajan Gormanln antaman haas- tattelun, jossa sanottiin, että Maurice on heikkoluinen. Hänen nimensä poistettiin Canadiensin listoilta.' Nyt oli kaikilla muilla NHL:n managereilla mahdolli- suus näyttää kaukonäköisyyttään hankkimalla Richard riv:.ihinsä. - niinkuin Detroit teki muutamia vupsia myohemmm hankkimalla joukkoonsa nuoren Gordie Howen, joka oli potkittu pois New Yorkin joukkueesta. Kuitenkaan kukaan ei ollut kylIin viisas Richardin suh- teen. Kaikki luottivat Gormanin lausuntoon. Mutta ei Dick Irvin. Dick oli kylIin älykäs huoma- takseen, että montrealilaiset olivat olleet liian pikaisia poistaessaan pojan joukkueestaan. Hän ei haaskannut aikaa sen sanomiseen. Tommy Gorman, joka oli aina tarvittaessa nopea liikkeissään pisti Mauricen nimen takaisin ehdokkaitten listalIe. Siitä lähtien kun hänen jalkansa parani lopettamiseensa saakka keväällä 1960 Richard antoi Gormanille, Dick Irvinille ja muille pal- jon ilonaihetta palkkioksi siitä, että hänet oli otettu takaisin kolmannen loukkaantumisen jälkeen. "Hullujen koirien trio" Vasemmalta ampuvana Richardista ei tullut tähteä ennen kuin Paul Haynes. Canadiensin miesten amatööri- joukkueen valmentaja, siirsi hänet oikeaan laitaan. Jos pelaaja on kyllin taitava pelaamaan "väärällä laidalla" hänellä on melkoisesti edullisempi kulma ampua kuin omalla paikallaan pelaavalla. Ensiksi se antaa hänelle tilaisuuden ampua keskemmältä, se pakottaa kehittä- mään myös rystylaukausta, joka on kaikkien maalivah-

185

184