Jääkiekkokirja 1965 - 1966

VALMENTAJAN PSYKOLOGISIA ONGELMIA

itseluottamus, saavutusten ja aikaisemmissa kilpailuissa koettujen menestysten herättämä toivo, in- tomieli, joskus suorastaan palava halu puolustaa oman seuran ja tietenkin ennen kaikkea oman maan värejä, toveruus ja joukkuehenki, jalostunut kunnianhimo ja rohkeus, ilo, juuri ennen kilpailun alkua koettu jän- nitys, jännityksen laukeamiseen liittyvät tunteet me- nestyksen tai saavutetun tavoitteen jälkeen, mieliala jne. Kaikilla näillä on suunnattoman tärkeä merkitys. Ne näyttelevät tärkeätä osaa urheilun psykologiassa en- nen kaikkea siitä syystä, että tahto, jonka merkitys kilpailevalIe taistelijalIe on ehkä kaikkein suurin, ra- kentuu tunteista. Edellä mainitut tunteet ovat positiivisia, mutta on myös negatiivisia tunteita kuten pelko, kauhutila ja es- tot, joilla on yhtä suuri vaikutus kilpailusuoritukseen. Esimerkkejä: Suuri yleisömäärä, vastustajan parem- muus, sanomalehtien ennakkoveikkaukset, liiallinen vas- tuuntunne tärkeissä kilpailuissa kuten olympiakisoissa tai MM-kisoissa. On ihmisluonnon salaisuus ja samalla kertaa suuri ihme, että tunteilla on sellainen välitön vai- kutus, joko edistävä tai estävä, liikkeiden suoritukseen. Tasapäisestä urheilijajoukosta, jolla on samat edellytyk- set ja joka on samalla tavalla ja samoissa olosuhteissa valmennettu, voittaa se, jolla on eniten tahdonvoi- maa. Suunniteltaessa valmentautumista ja kilpailuvalmis- teluja meidän on tiedettävä tarkalleen millaista tyyppiä valmennamme. Tyyppejä on yleisesti ottaen kaksi. Mielikuvituksen mukaan jaettuna: 1) Pystyy havaitse- maan koko liikesarjan, 2) Pystyy vain osahavaintoihin. Keskittymisen mukaan jaettuna: 1) Luotettava, vakaa, vanhoillinen, tarkkaavainen tyyppi, 2) Tyyppi, joka ky- kenee keskittymään varsin hyvin hetkeksi aikaa, mutta veltostuu pian. Hän on epävakainen ja häHyvä. Ajatte- lun perusteella saadaan mielenkiintoinen ryhmittely: 1) Luova tyyppi, 2) Jäljittelevä tyyppi tai 3) Nopeasti ajat- televa ja tajuava tyyppi, 4) Hitaas'ti tajuava tyyppi, joka käsittää tilanteen niin myöhään ettei enää ehdi toimia oikealla tavalla. 171 hyvien

(Lyhennelmä Budapestin liikuntakasvatuskorkeakou- lun ent. johtajan, prof. Otto Gisangyin esitelmästä, joka on julkaistu Kreikan Olympia Akatemian vuosikirjaIOsa 1961. Suomentanut Jukka WuoZio.) Vaikka urheilun monipuolisessa ja monimutkaisessa valmennus- ja kilpailutoiminnassa ihmiskeho näyttelee näkyvintä osaa, sen juuret ovat sittenkin sielussa. Sieltä ovat peräisin sen syvät lähteet ja vaistonomaiset voima- varat kuten esim. hyökkäysinto, kunnianhimo, pyrkimys hyvään suoritukseen ja tyydytys sen saavuttamisesta, yritys korvata puutteita, halu jäljitellä kuuluisia urhei- lijoita, perheen, koulun tai kansakunnan perinne, tove- ruus, ihanteellisuus, seikkailunhalu ja pyrkimys oman kehonsa hallitsemiseen. Koska kilpailusuorituksessa on yllättävän suuressa määrin kysymys sielullisesta tapahtumasta ei pelkkä kehon harjoittaminen voi viedä tavoitteeseen. Niinpä valmentajan tehtävä onkin kasvatustehtävä, jota on mahdoton ajatella hengettömänä, koska keho ja sielu muodostavat erottamattoman yhteyden. Urheilupsykologian opetuksessa liikkeiden kuvittelu mainitaan aivan alussa. Liikekuvittelun merkitys on sii- nä, että sen avulla yleensä hermoradat saadaan tar- kalleen määrätyiksi ja vahvistetuiksi. Keskittyminen on myös toivottavaa ja sillä tarkoitetaan varsinaisesti jonkinlaista sisäistä tyyneyttä, kykyä olla oma itsensä. Se on lisääntynyttä, jännittynyttä tarkkaavaisuutta, johon on yhdistyneenä käyttöön tarkoitettujen lihasten valmius. Saadakseen aikaan jotain suurta kilpailijan on kyettävä pitämään loitolla kaikki lähellä olevat häirit- sevät ulkopuoliset ärsykkeet. Jokainen valmentaja voi mainita esimerkkejä tilan- teista, joissa kilpailun aikana koetut tunteet ovat rat- kaisevasti vaikuttaneet kilpailun kulkuun ja lopputu- lokseen. Näistä mainittakoon joitakin: Tunnollisen ja oikein suoritetun harjoittelun antama

170